Opiskelen Hyvinkään Taidekoulu - iltakoulun valokuvauslinjalla. Tässä blogissa julkaisen opiskeluun liittyviä harjoitustöitä, joita opettaja ja kurssikaverit - miksei muutkin - voivat arvioida.
Näistä tykkään varsinkin lapsen kasvojen heijastumasta, hieno kuva. Muutkin ovat ihan mukavia kuvia, mutta tuo yksi menee kuitenkin selvästi omalla tasolleen.
Herkullisia harmaan sävyjä! Tekee mieli itsekin siirtyä musta-valkokuviin! Ehkäpä nämä sopivat juuri tilannekuviin, kun ei ole värit viemässä huomiota.
Lapsi peilaamassa itseään ikkunaan on mullekin mieluisa, samoin ikkunaruudut, kunhan porukka olisi pari askelta edempänä.
Tuon ikkunakuvan ongelmat tiedostin jo kuvaushetkellä. Yritin kytätä tilannetta, että joku kuvauksellinen porukka olisi ollut oikean puoleisessa ruudussa, jotta liikkeen suuntaan olisi jäänyt enemmän tilaa. Ei onnistunut. Kokeilin myös pystyrajausta niin, että vain vasemman puoleinen ruutu oli mukana kuvassa: ei vaan toiminut. Kuva on otettu Valokuvataiteen museon ikkunasta.
Niinhän se on, etteivät kohteet pysähdy tai liiku juuri haluamillamme tavoilla. Mutta edelleen ja silti pidän kovasti tuosta ikkunakuvasta: siinä on niin kauniit harmaan sävyt, että se kerta kaikkiaan pysäyttää minut katsojanakin vain seisomaan tuon ikkunan äärelle. Kuvassa läsnä hiljaisuus, joka ei ole tyhjyyttä.
Oivallisia hetkiä olet saanut vangittua kuviksi! Tämän lisäksi olet rajannut ja sommitellut kuvasi huolella, kuten ratkaisevan hetken (Cartier-Bresson) ideologiaan kuuluukin. Itse jättäisin yhden kuvan sarjastasi pois l. kuvan jossa pikkupoika lapioi lunta. Muutoin esittämäsi sarja on tasoltaan hyvä ja yhtenäinen. Mustavalkoisuus toimii hyvin perinteisen kuvajournalismin hengessä. MV-kuvista on sanottu niiden vetoavan järkeen kun taas värikuvat puhuttelevat helpommin tunnepuoltamme. Sitäpaitsi on paljon haastavampaa luoda loistokkaita ratkaisevan hetken värikuvia kuin mv-kuvia, koska värien suhde toisiinsa ja kuvan elementteihin on harvoin reaalielämän ratkaisevissa hetkissä täysin optimaalinen.
Joskus ihahteellista ratkaisevaa hetkeä saa odottaa ja odottaa. Ja sitten se tulee tai ei sittenkään. Ratkaisevat hetket ja kuvat annetaan ja kuvaajan tehtävänä on valpaalla toiminnallaan ja kärsivällisyydellään - aikaresurssien puitteissa - ikuistaa ne.
Edellisiin kommennteihin yhtyen olen samoilla linjoilla ikkunakuvastasi...
Näistä tykkään varsinkin lapsen kasvojen heijastumasta, hieno kuva. Muutkin ovat ihan mukavia kuvia, mutta tuo yksi menee kuitenkin selvästi omalla tasolleen.
VastaaPoistaPidin paljon näistä kuvakulmista, hienot sävyt myös kuvissa!
VastaaPoistaTunnelmallisia kuvia ja mustavalkoisuus sopii erinomaisesti, myös sommittelu toimii hyvin.
VastaaPoistaKärkiporukassa on lapsi sekä naisasiakas kojulla.
Ikkunakuva olisi myös kärkiporukassa, jos ulkona kulkeva ryhmä olisi oikean puoleisen ruudun kohdalla.
Ari
Herkullisia harmaan sävyjä! Tekee mieli itsekin siirtyä musta-valkokuviin! Ehkäpä nämä sopivat juuri tilannekuviin, kun ei ole värit viemässä huomiota.
VastaaPoistaLapsi peilaamassa itseään ikkunaan on mullekin mieluisa, samoin ikkunaruudut, kunhan porukka olisi pari askelta edempänä.
Tuon ikkunakuvan ongelmat tiedostin jo kuvaushetkellä. Yritin kytätä tilannetta, että joku kuvauksellinen porukka olisi ollut oikean puoleisessa ruudussa, jotta liikkeen suuntaan olisi jäänyt enemmän tilaa. Ei onnistunut. Kokeilin myös pystyrajausta niin, että vain vasemman puoleinen ruutu oli mukana kuvassa: ei vaan toiminut. Kuva on otettu Valokuvataiteen museon ikkunasta.
VastaaPoistaNiinhän se on, etteivät kohteet pysähdy tai liiku juuri haluamillamme tavoilla. Mutta edelleen ja silti pidän kovasti tuosta ikkunakuvasta: siinä on niin kauniit harmaan sävyt, että se kerta kaikkiaan pysäyttää minut katsojanakin vain seisomaan tuon ikkunan äärelle. Kuvassa läsnä hiljaisuus, joka ei ole tyhjyyttä.
VastaaPoistaOivallisia hetkiä olet saanut vangittua kuviksi! Tämän lisäksi olet rajannut ja sommitellut kuvasi huolella, kuten ratkaisevan hetken (Cartier-Bresson) ideologiaan kuuluukin. Itse jättäisin yhden kuvan sarjastasi pois l. kuvan jossa pikkupoika lapioi lunta. Muutoin esittämäsi sarja on tasoltaan hyvä ja yhtenäinen. Mustavalkoisuus toimii hyvin perinteisen kuvajournalismin hengessä. MV-kuvista on sanottu niiden vetoavan järkeen kun taas värikuvat puhuttelevat helpommin tunnepuoltamme. Sitäpaitsi on paljon haastavampaa luoda loistokkaita ratkaisevan hetken värikuvia kuin mv-kuvia, koska värien suhde toisiinsa ja kuvan elementteihin on harvoin reaalielämän ratkaisevissa hetkissä täysin optimaalinen.
VastaaPoistaJoskus ihahteellista ratkaisevaa hetkeä saa odottaa ja odottaa. Ja sitten se tulee tai ei sittenkään. Ratkaisevat hetket ja kuvat annetaan ja kuvaajan tehtävänä on valpaalla toiminnallaan ja kärsivällisyydellään - aikaresurssien puitteissa - ikuistaa ne.
Edellisiin kommennteihin yhtyen olen samoilla linjoilla ikkunakuvastasi...